olisin sulle toiveista totta

Pidä sylissä tiukasti, pehmeästi
Puhele hiljaa, lempeästi
Silitä, helli, suukota
Heijaa niinkuin pientä lasta, keinuta lepäämään
Kyllä minäkin sinua sitten silitän, kun päivä sinut uuvuttaa

Naura niin, että silmissäsi välkehtii kevätaurinko
Naura vielä kerran, hymyile
Niin että tiedän sinun olevan onnellinen tässä
Kyllä minäkin sitten annan nauruni helistä vapaana, kun ilo pulppuaa minusta

Itke niin kuin vuorten purot itkevät
Itke surut, itke pelot, itke ahdistus
Itke minulle
Kyllä minäkin sinulle sitten itken, kun olen hukassa pimeydessä

Sano: "kaikki järjestyy vielä"
Sano, että rakastat sittenkin, kun en anna siihen yhtäkään syytä
Rakastat vaikka mokaisin
Sano, että jaksetaan kyllä yrittää vielä
Puolusta pahaa maailmaa vastaan
Näytä, että olen tärkein, ainoa; aurinkosi
Sano ettet koskaan halua irti
Sillä kyllä minäkin haluan kokea
elämän sinun sylistäsi

eikä kukaan vastassa

aikuisten maailmassa kukaan ei herätä, jos nukut herätyksen ohi
eikä kanna sänkyyn, kun nukahdat illalla sohvalle
ei korjaa peittoa, kun se on luiskahtanut pois nukkuessa
eikä keinuta sylissä uneen

aikuisten maailmassa aamupala jää välistä, jos sitä ei itse tee
eivätkä puhtaat vaatteet riitä, jos jonain iltana ei jaksakaan pestä pyykkiä

aikuisten maailmassa ilta kestää aamuun
ja herätys on silti aikaisemmin kuin missään
kello tikittää tikittää tikittää
olet aina yhtä aikaa myöhässä ja etuajassa

aikuisten maailmassa äiti ei osta bussilippuja
vieraan kaupungin vilinässä pitää löytää itse perille
hienosta suorituksesta ei kukaan kehu
ja silti väärästä vastauksesta sakotetaan kovemmin kuin koskaan ennen

aikuisten maailmasta omaa paikkaa on hankala löytää
aina on joku taitavampi
mutta joku, joka tarvitsee enemmän
olet vähän liian hyvä, muttet riitä mihinkään
putoat putoat putoat 
välin kuiluun

aikuisten maailmassa maantiellä ei ole levähdyspaikkoja
kotipihaan täytyy päästä
vaikkei itkun takaa näkisi mihin ajaa

aikuisten maailmassa kukaan muu ei muista menojasi
päivän kuulumisia ei kysytä, ne kerrotaan
eikä kellään ole aikaa paijata
eihän sitä kai saanut enää kaivatakaan

aikuisten maailmassa takut pitää selvittää itse
eikä äiti tule enää pesemään pitkää tukkaa
vaikka se on painava
ja vesi kirvelee käsivarren haavoissa
sortuneissa unelmissa

aikuisten maailmassa väsyttää syvemmin kuin missään
ja silti pitää jaksaa olla nätisti ja parempi kuin kukaan toinen