selkänsä on silkkipuuta

unimaailma haihtuu hiljalleen
todellisuus asettuu minuun
raotan silmäluomia
vielä unesta painavia
aamuaurinko paistaa vuoteeseen
leikkii verhoissa
ja valaisee koko huoneen
minä näen miten
sinä siinä aivan vieressä
maailman kaunein sinä
enkä minä tarvitse muuta
kuin tämän hetken ikuiseksi

minä suojelen sinua kaikelta

lähes samoilla silmillä
tuntematonta ihmettelemään
teitä, ihmisvilinää, valoja
nauru kuplii
aurinko silittää ihoa
musiikki soi sielussa asti
avaa padot
päästää vapaaksi
kivun, kauhun, kiitoksen
toivon ja tavattoman turhamaisuuden
sinä maistut suolalta ja oluelta
katseet kietoutuvat onnellisuudella yhteen
ja yöllä
autossa kaiken uuden uuvuttamana
sinun olkaasi vasten minun on hyvä levähtää
tässä sylissä on koti, ajattelen
ja nukahdan
ujo hymy suupielen kulmassa