olkaa kilttejä

älä verkkosukkahousuja tuomitse

älä punaisia huulia ja korkeita korkoja

huorathan tarvitsevat rakkautta

enemmän kuin meistä kukaan

yön lapsia he

tupakansavuisessa hämyssä yksin harhailevat

ruumiinsa ja sielunsa antavat tahrata

seksiä silitystä vastaan

voiko siitä olla vihainen?

vaikka melkein luovutan jo

kaikki mitä ikinä on halunnut

kaikki mitä ei ikinä tule saamaan

ehjä mieli rauha rakkaudessa kellua

kuitenkin

raajarikko joka tavalla

kelvoton ja ikävystyttävä

rikkinäisyydessään rasittava

synkkyydessään säälittävä

kitkuttaa eteenpäin

jos pitää itsensä kuolettaa

olla tahtomatta tuntematta toivomatta

eikö ole aivan sama

onko "ei mikään" olemassa vai ei?

ja on niin saatanan ikävä

sinua, voi luoja, kaikkea sinussa

ja kaikkea mitä olisimme yhdessä olleet

ei sellaista ole kuin luottamus

tappakaa minut, maksan mitä vaan

kunhan autatte pois täältä

en uskalla itse

vaikka toivon niin hurjan kovasti

henget nappaa jos nyt liikahtaa

minä en ole enää sama

minut on huoraksi tahrattu

jään kiinni jokaisesta 

eleestä ilmeestä sanasta

ainoa tapa välttää nöyryytys

on olla olematta

hävitä ilmaan piiloutua kadota kokonaan

kunpa voisi vain hengittää

laskea muurit olla vapaa

ja silti turvassa vailla pelkoa

saada mitä tarvitsee

(ei, ei se ole sitä, lupaan ettei ole)

voisi kaiken kertoa

alusta asti kaunistelematta olematta liikaa

tällaisena täydellinen

en halua enää kokeilla

en jaksa enää kuolla

kivusta tekis mieli huutaa

katseet selässä

korvat huoneillakin

kaikki arvioivin silmin punnitaan

pälyilevä tyttö luovii polttomerkkikaislikossaan

väistelee tasapainoilee hypähtelee

välillä sihahtaa

ja häpeä korventaa vatsan

pyrkii ulos suusta ja silmistä

sama se

mikä minä olen

kasa solmuja litroittain kahvia

hölmöjä pieniä suuria ajatuksia

ujo elämänhalu joka kuolemantoiveeksi purkautuu

kaikki pelottaa

jatkuva pelkääminen väsyttää pienen ihmisen

olenko edes se

vai pelkkä lutka vain

käyttöesineeksi pelkistetty riepu

joka surkeaan riepotteluun hajonneena

elävältä kuoli

säälittävä hellyyden kerjäläinen

pieksentää vailla saatana

että lopullisesti ymmärtäisi paikkansa

(viiden pisteen vihje: sitä ei ole)

tajuaisi ajatuksestakin luopua

järjetöntähän se on luulla

että "voi kun et meniskään" mitään kellekään merkkaisi

turhaa siis kaikki

kun mikään ei merkitse

mikään ei satuta

en minä enää toivo

voi kunpa voisinkin vain nousta 

toiveen mukana ilmalentoon raikkaalle taivaalle 

uskoa mahdollisuuteen

minun siipeni vaan naulattiin asfalttiin aikapäiviä sitten

sisar hyvä; toiveisiin kuolee