liian rumia kuvia laita valot pois päältä

minä kelpaan 
raiskattavaksi
runneltavaksi
rikottavaksi
revittäväksi
riepoteltavaksi
nöyryytettäväksi
vaiennettavaksi kiusattavaksi
tuhottavaksi

oikeaa minua ei halua kukaan

minua
ei kukaan
halua

vieläkään

eihän ämpäriin huku?

silmiä painaa jo
mutta nyt ei voi olla surullinen
"yhtenä iltana paljon jos viiniä jois", laulaa radio
voi kyllä!
osta pullo hyvää punaviiniä
olohuoneen himmeässä valossa rubiineina hehkuvaa
ja juota minulle

juota kunnes hymy on herkässä ja nauru kuplii
juota iloon onneen autuuteen
juota kunnes toivottomuuden verho
ohenee olemattomiin
ja kirkkaat tähdet valaisevat minun yöni
juota kunnes suloinen unohdus saapuu minua syleilemään
ja suru on jossain kaukana
niin kaukana
ettei sitä ehkä ollutkaan
eikä se enää löydä takaisin
juota minulle pehmoinen syli, jossa uni tulee helposti
vaikka se olisikin vain tämän yön harha

eikä kipua enää ole oleva, sillä kaikki entinen on mennyt

Häväistys. Lika. Saasta. Tahrittu ruumis, sotkettu mieli. Hätä. Tyhjä tyyneys. Näytteleminen. Surkeat suunnistusyritelmät. Pettymys. Irstaus. Rumuus. Vääryys. Epätoivo. Yksinäisyys. Vakuuttelu. Selittely. Suru. Syyllisyys. Tyhmyys. Kelpaamattomuus. Surkeus. Ahdistus. Itku. Pois karkaaminen. Rangaistukset. Miellyttäminen. Mitättömyys. Arvottomuus. Lohduton kaipuu ja loputon pimeys. Yrittäminen. Sekasorto. Viha. Kärsimys. Kipu. Kuvotus. Piiloutuminen. Alusvaatteet. Riittämättömyys. Suunnaton, ikuinen häpeä.

Kaikki paha pulppuaa tuosta pienestä, niin säälittävän vääränlaisesta tytöstä kirkkaina punaisina jokina, jotka kimmeltävät kuin kevättalven jää, jota heräilevä aurinko kutittelee. Kun metalli murskaa kalpeat padot, virtaa kaikki kipu niin monina heleänpunaisina puroina valtoimenaan pitkin käsivartta ja ohi sormien, kunnes kepeästi putoilee helmi helmeltä multaan.

Maan pehmeässä sylissä tyttö lepää; katselee yllään lentäviä pääskyjä, joiden vapautta hän ei onnistunut löytämään; hypistelee kosteaa multakökkärettä, joka sormissa toiveidensa lailla hiljaa murenee. Hiukset ovat vienosti sekaisin - tuuli ne kai sotkuun tuiversi. Hameen helma keinuu tuulessa, jalat makaavat jo: enää ei ole kiire. Lämmin kesäilma hyväilee rikottua lasta, sydän ottaa vielä muutaman askelen ennen kuin löytää lempi nojatuolinsa, johon käpertyä lepäämään.

Niin kumman tyyni hetki se on; ei huomista huolehdittavaksi.
Vielä juuri ennen nukahtamista hymy tytön kasvoilla muuttuu pohtivammaksi:
"Kunpa olisi joku silittämässä uneen"