Häväistys. Lika. Saasta. Tahrittu ruumis, sotkettu mieli. Hätä. Tyhjä tyyneys. Näytteleminen. Surkeat suunnistusyritelmät. Pettymys. Irstaus. Rumuus. Vääryys. Epätoivo. Yksinäisyys. Vakuuttelu. Selittely. Suru. Syyllisyys. Tyhmyys. Kelpaamattomuus. Surkeus. Ahdistus. Itku. Pois karkaaminen. Rangaistukset. Miellyttäminen. Mitättömyys. Arvottomuus. Lohduton kaipuu ja loputon pimeys. Yrittäminen. Sekasorto. Viha. Kärsimys. Kipu. Kuvotus. Piiloutuminen. Alusvaatteet. Riittämättömyys. Suunnaton, ikuinen häpeä.
Kaikki paha pulppuaa tuosta pienestä, niin säälittävän vääränlaisesta tytöstä kirkkaina punaisina jokina, jotka kimmeltävät kuin kevättalven jää, jota heräilevä aurinko kutittelee. Kun metalli murskaa kalpeat padot, virtaa kaikki kipu niin monina heleänpunaisina puroina valtoimenaan pitkin käsivartta ja ohi sormien, kunnes kepeästi putoilee helmi helmeltä multaan.
Maan pehmeässä sylissä tyttö lepää; katselee yllään lentäviä pääskyjä, joiden vapautta hän ei onnistunut löytämään; hypistelee kosteaa multakökkärettä, joka sormissa toiveidensa lailla hiljaa murenee. Hiukset ovat vienosti sekaisin - tuuli ne kai sotkuun tuiversi. Hameen helma keinuu tuulessa, jalat makaavat jo: enää ei ole kiire. Lämmin kesäilma hyväilee rikottua lasta, sydän ottaa vielä muutaman askelen ennen kuin löytää lempi nojatuolinsa, johon käpertyä lepäämään.
Niin kumman tyyni hetki se on; ei huomista huolehdittavaksi.
Vielä juuri ennen nukahtamista hymy tytön kasvoilla muuttuu pohtivammaksi:
"Kunpa olisi joku silittämässä uneen"
Kaikki paha pulppuaa tuosta pienestä, niin säälittävän vääränlaisesta tytöstä kirkkaina punaisina jokina, jotka kimmeltävät kuin kevättalven jää, jota heräilevä aurinko kutittelee. Kun metalli murskaa kalpeat padot, virtaa kaikki kipu niin monina heleänpunaisina puroina valtoimenaan pitkin käsivartta ja ohi sormien, kunnes kepeästi putoilee helmi helmeltä multaan.
Maan pehmeässä sylissä tyttö lepää; katselee yllään lentäviä pääskyjä, joiden vapautta hän ei onnistunut löytämään; hypistelee kosteaa multakökkärettä, joka sormissa toiveidensa lailla hiljaa murenee. Hiukset ovat vienosti sekaisin - tuuli ne kai sotkuun tuiversi. Hameen helma keinuu tuulessa, jalat makaavat jo: enää ei ole kiire. Lämmin kesäilma hyväilee rikottua lasta, sydän ottaa vielä muutaman askelen ennen kuin löytää lempi nojatuolinsa, johon käpertyä lepäämään.
Niin kumman tyyni hetki se on; ei huomista huolehdittavaksi.
Vielä juuri ennen nukahtamista hymy tytön kasvoilla muuttuu pohtivammaksi:
"Kunpa olisi joku silittämässä uneen"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Words are, in my not so humble opinion, our most inexhaustible source of magic: capable of both inflicting injury, and remedying it."
-Albus Dumbledore