horroksen rajakyliin

ei maailmalta kai pääse pakoon
ketunpoikasilla lienevät jo suojana
kaikki kolot joihin keksii tyttö yrittää piiloon
tarvitsevathan nekin
suojaa marrashyhmältä
ja lohduttavan pehmeää pimeää

tyttö tervetullut ei mihinkään
yksin tyhjyydessä kulkee
kaiken väärän ja vieraan keskellä
vain omassa lyhdyssä kynttilä
ja sen liekki on niin kovin pieni ja lepattava
lämpimään kaipaisi hänkin
mutta vilttinsä on sateesta märkä
ja syli jossain liian kaukana
sinne eivät pienet kädet yllä kurkottamaan

eikä se kai häntä varten ollutkaan