valvonut pitkän yön

umpikujasta itsensä löytää
uudestaan ja uudestaan
turhia vääriä arvottomia
toiveensa rakkautensa pelkonsa
sanansa teräskorviin törmänneet
kuurouden mitättömyyksiksi leimaamat
mitä voisi nukella olla sanottavanaan?

pillejä soittavat
tahtia taputtavat
tyttö tanssii tanssii tanssii
ympäri ympäri ympäri
mutta katseensa on tyhjä
askeleensa jonkun toisen silmä valinnut
jalat jo hieman väsyneet
mutta ehkä reipasta rakastettaisiin?

kyllästyvät
marmorikasvoisen tytön nostavat hellästi takaisin lasikaappiinsa

kääntävät selkänsä ja unohtavat ennen äänettömiä kyyneleitä
niitä, jotka kysyvät:
entä minä?
milloin minäkin saan olla olemassa?
milloin olen kaunis?
milloin minullakin on merkitys?
milloin minäkin olen arvokas?
mikä minussa on vikana?