jos yhtenä päivänä saisin olla
ehjä, puhdas, vapaa
horsmia kimpun keräisin valtavaan lasimaljaan
lempeällä nurmella paljain jaloin kävelisin
kävisin makaamaan, hengittelisin raikkautta
en katsoisi jalkoihini
en jäisi enää piiloon
menisin ulos maailmaan
sen syke sykkisi minunkin sisälläni
en jatkuvasti anteeksiantoa anoisi
olisin olemassa
oikeasti kerrankin
vailla häpeää, pelkoa rakastaisin
silloinhan minäkin ehkä tärkeä olisin
en enää vääränlainen ja aina tiellä
vaan vihdoin merkityksellinen, rakas, ihmeellinen
olisinhan?
(sinulle en kuitenkaan kai koskaan)
yhtä päivää minä vain toivoisin
että tietäisin ihmeitä vielä olevan olemassa
