tiistai 21. helmikuuta 2017

huutaen aukesi suu, toivon repaleet roikkuvat rihmoista


jos yhtenä päivänä saisin olla
ehjä, puhdas, vapaa
horsmia kimpun keräisin valtavaan lasimaljaan
lempeällä nurmella paljain jaloin kävelisin
kävisin makaamaan, hengittelisin raikkautta
en katsoisi jalkoihini
en jäisi enää piiloon

menisin ulos maailmaan
sen syke sykkisi minunkin sisälläni
en jatkuvasti anteeksiantoa anoisi
olisin olemassa
oikeasti kerrankin
vailla häpeää, pelkoa rakastaisin

silloinhan minäkin ehkä tärkeä olisin
en enää vääränlainen ja aina tiellä
vaan vihdoin merkityksellinen, rakas, ihmeellinen
olisinhan?

(sinulle en kuitenkaan kai koskaan)

yhtä päivää minä vain toivoisin
että tietäisin ihmeitä vielä olevan olemassa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

"Words are, in my not so humble opinion, our most inexhaustible source of magic: capable of both inflicting injury, and remedying it."
-Albus Dumbledore