siitä on jo vuosia kun uskalsin mä tuntea

kuinka voisi sopivasti kovettua?

niin ettei Ultra Bra:ta kuunnellessa itkisi

mutta kädet olisivat vielä riittävän lämpimät

surullisia sieluja silittelemään?

miten olla jäämättä vaille suojaa

miten olla rohkea tekemättä tyhmyyksiä

miten tulla nähdyksi piilottamatta toista

ja miten kestää iskut

alkamatta itse lyömään?

kuinka olla olematta ihminen ihmiselle

joka ei ole ihminen minulle

vaan polkee maahan ja talloo asfalttiin

potkaisee vielä ja jättää lumisateen peiteltäväksi

kääntyy ja kävelee pois

vaikka kuulee hakatun eläimen uikutuksen

joku joka kaipaamatta kuolee

tyhjä, ontto

jotain puuttuu

ei, sinä puutut

se kaunein ja rakkain

jonka tilalle kukaan ei kelpaa

päivät kuluvat hiljaisuudessa eteenpäin

yksi toisensa jälkeen nousevat ja laskevat

(milloin niitä tuli näin monta?)

tehtäviä palautetaan

opintopisteitä alkaa kertyä

käyn lounaalla nauramassa ystävien kanssa

mutta minä olen niin turha

aamumurinaa ei enää kuulu

ja öisin selkä sylin sijasta seinää vasten

odotan viestiä, jota et aio laittaa

hiljaisuudessa

koska Ultra Bra itkettää

tuntuu tyhjemmältä kuin koskaan

sillä sinua minä rakastin

rakastin oikeasti

ja nyt vain minä kaipaan

jääkylmässä järvessä uin

räntä valuu taivaalta

kastelee ja sotkee maan

voisinpa maata mutaisella nurmella

ja tulla sen hautaamaksi

antaa sen hukuttaa minut

marrasmaisemaan

ottaisitko silti minut

aina rikki

vääränlainen

liian vähän

ei tarpeeksi koskaan

joten miksi edes yrittää

mutta jos edes yhden harhaisen sekunnin

voisitko pitää hyvänä minua

vaikka olenkin likainen

silittäisitkö

niinkuin kilttejä, nättejä tyttöjä silitetään

katsoisitko kuin kultaa 

rakastaisitko

ihan tosi vähän vain

ihan pienen hetken vain

vastaus on aina ei

mutta kysyn silti

jos kuitenkin joku jossain joskus

ei vain suostuisi

vaan juuri minut

juuri tällaisena tahtoisi

...

mutta enhän minä koskaan kelpaa

kellekään

mihinkään

...

paitsi tähän

enkä usko enää satuja

28.10.

kiitos kun opetit

miten kuollaan

kiitos kun opetit

etteivät kauniit sanat ole totta

kauniin pojan suusta ainakaan

kiitos kun opetit

että valehtelija se

joka minua ihastelee

enhän minä ole mikään

pelkkä huora sinullekin

kiitos kun opetit

ettei minun likainen rakkauteni kelpaa

eikä tahrittu kelpaa rakastettavaksi

kukapa käytössä kulunutta tahtoisi

kun voi saada kenet vaan

...

kivistää vatsanpohjassa asti

istuminen saa irvistämään

lonkat eivät jousta

toivottavasti edes sinä

sait sen mitä halusit

sinä rakastit musta tällaisen

28.10.

ilma pakenee keuhkoista

sisukset puristuvat kasaan

sydän ruostuu ruttuun

järkytys nöyryytys

ikävä hänen ihoaan

ja purkautuu eläimellinen alkuhuuto

ikiaikaista tuskaa tihkuu

uudelleen ja uudelleen

repii ilmaa säröillään

kunnes vaihtuu vaimeaan vikinään

uupuneen uikutukseen

puristaa heijaa silittää itseään

ymmärtämättä, käsittämättä

loppuun käytettynä

viimein ammottavat silmät ovat

sielun tyhjiin itkeneet

enää ei satu

kun ei ole mitään

ja kun tästä nousee

on kova ja kylmä

tunnoton, sisällötön

eikä mikään voi enää satuttaa

niinkuin sinä satutit

jäädä omaan pieneen maailmaan

28.10.

minä haluaisin hukuttaa rakkauteen

juuri tuollaisena

täydellisen ja jumalaisen kauniin sinut

mutta sinun katseesi on musta

ja se sanoo

"minä en halua sitä"

"enkä minä halua sinua"

"en koskaan"

enkä minä voi tehdä muuta

kuin tuijottaa

ja hajota hiljaa