ilma pakenee keuhkoista
sisukset puristuvat kasaan
sydän ruostuu ruttuun
järkytys nöyryytys
ikävä hänen ihoaan
ja purkautuu eläimellinen alkuhuuto
ikiaikaista tuskaa tihkuu
uudelleen ja uudelleen
repii ilmaa säröillään
kunnes vaihtuu vaimeaan vikinään
uupuneen uikutukseen
puristaa heijaa silittää itseään
ymmärtämättä, käsittämättä
loppuun käytettynä
viimein ammottavat silmät ovat
sielun tyhjiin itkeneet
enää ei satu
kun ei ole mitään
ja kun tästä nousee
on kova ja kylmä
tunnoton, sisällötön
eikä mikään voi enää satuttaa
niinkuin sinä satutit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Words are, in my not so humble opinion, our most inexhaustible source of magic: capable of both inflicting injury, and remedying it."
-Albus Dumbledore