maanantai 15. lokakuuta 2018

yöllä en pääse piiloon

viimeisetkin liittoutuvat vastaan;
ihmettelevät kauhistelevat 
silmiään pyörittelevät selän takana
näyttelyesine taivasteltavaksi ja juoruttavaksi
ajetaan se nurkkaan niin nähdään tarkemmin
säälien arvioivat silmät tuijottavat puukon lailla pistäen
eikä katsetta saa riisuttua
antakaa neule huivi mikä vaan mihin hautaudun henkeä vetämään

jokainen sana kaduttaa
nyt ainakin osaan olla varuillani;
enää en puhu niillekään joihin ennen muka sain luottaa
hiljaisuuteeni kuuraannun 
hallan raiskaamien lehtien lailla 

pupillit polttavat reikiä ihoon
omatkin demonit riivaisivat jo kylliksi
jahdattu, puhki tarkkailtu eläinriepu

(aina voi syödä paketin kerralla)
(tyhjyydennälkäänsä)

lauantai 13. lokakuuta 2018

ilman sua hukun

aurinko kultaa ruskan
lämmittää selkää
säteillään silittää
mutta marraskuun hyinen sumu
vavisuttaa kylkiä
hyhmä ajelehtii verenkiertoa pitkin sydämeen
jäätyy sen ympärille muuriksi
häpeää surua pelkoa
taakseen pelkkä yksinäisyys jää värjöttelemään

minun osakseni ei-toivottuus kai lankesi
kaikilla kun on jo se tärkein
itse jäin yli
hämmentyneenä autiuteen seisomaan
kun en tiedä mikä minusta tekee
niin kovin vääränlaisen
ettei kukaan tahdo tällaista silittää
koskea ja ottaa syliin
ei edes puhella ja kuulla

kädenojennus pelkkä julkinen nöyryytys