aurinko kultaa ruskan
lämmittää selkää
säteillään silittää
mutta marraskuun hyinen sumu
vavisuttaa kylkiä
hyhmä ajelehtii verenkiertoa pitkin sydämeen
jäätyy sen ympärille muuriksi
häpeää surua pelkoa
taakseen pelkkä yksinäisyys jää värjöttelemään
minun osakseni ei-toivottuus kai lankesi
kaikilla kun on jo se tärkein
itse jäin yli
hämmentyneenä autiuteen seisomaan
kun en tiedä mikä minusta tekee
niin kovin vääränlaisen
ettei kukaan tahdo tällaista silittää
koskea ja ottaa syliin
ei edes puhella ja kuulla
kädenojennus pelkkä julkinen nöyryytys
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Words are, in my not so humble opinion, our most inexhaustible source of magic: capable of both inflicting injury, and remedying it."
-Albus Dumbledore