pesee huoran pois kasvoiltaan
letittää hiukset yötä vasten
katseita kerjäävät vaatteet yhden kerrallaan riisuu
ja lempeästi kuivaa alastomat kasvot
peilistä vastaan katsoo kaikki mitä jäljelle jää;
pelkkä väsynyt, kivikon kolhima tyttö
vailla suojaa, syliä, silityksiä
(kuka muka huoraa silittäisi?)
(mutta enhän minä tahallani)
paljaina palelevat
lonkat, kyljet, hartiat, solisluut
kallio, jota jokainen mies vuorollaan
aallon lailla syövyttää
ohuemmaksi ja ohuemmaksi kuluu
milloinkohan lakkaa olemasta kokonaan?
tärisee kylmissään
peilistä tuijottavat takaa-ajetun silmät
mutta mihin karkaisi kivi aaltoa?
siispä seisoo paikallaan
huutaa silmistään;
viime yön kauhuista tummuneista
viime yön kauhuista tummuneista
voimattomana odottaa loppuaan
enää ei tarvitse jaksaa karkuun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Words are, in my not so humble opinion, our most inexhaustible source of magic: capable of both inflicting injury, and remedying it."
-Albus Dumbledore