luulin ettei kellään olisi enää väliä
että voisin antaa ihmisten repiä palasia itsestäni loputtomiin
ottaa mukaansa minkä osan mielivät
ja nyt, aivan yhtäkkiä
ei olekaan ihan sama kelpaanko
haluaisinkin olla jollekin ehjä
en miljoonan sirun malja
vaivalloiseksi koottavaksi
en raskas taakka kannettavaksi
enkä Nyyti lohdutettavaksi
saisinko siis minäkin
tuhanteen kertaan särjetty
vihdoin olla ehjä ja kokonainen
tavallisen ihana
ja niin perkeleen rakas
että pitkän päivän jälkeen mikään
ei ajaisi hellittelyn edelle
uudelleen syntymistä anelee kai jokainen
kaikkiko me olemmekin palasina?
täydellisiäkö likaisuudessamme?
vai voisiko joku sittenkin kaiken pois pestä
ja pukea puhtaisiin vaatteisiin?
silloinhan mekin syntiset
lähes pyhiä olisimme
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Words are, in my not so humble opinion, our most inexhaustible source of magic: capable of both inflicting injury, and remedying it."
-Albus Dumbledore