aurinko paistaa verhojen välistä
ja vaikka silmät ovat yön pelosta tummat
minä nousen
laitan musiikin soimaan
sipsutan keittiöön unipaidassa
ja polvimittaisissa villasukissa
juon teetä kukallisesta mukista
koska häikäisevän valkea pitsiliina laulaa kevättä
valo on hiljainen ja tyyni
aika pysähtyy hetkeksi
suljen silmät
nyt ei odoteta harmaita sadepäiviä
eikä omaan huutoon heräämistä
ei loputtomalta tuntuvaa kouristuksenomaista itkua
eikä sielua kasaan puristavaa yksinäisyyttä
sillä tässä hetkessä on elämä
ja minä annan sen valua päälleni
leijua ympärilläni
viipyillä ihollani kevyenä harsona
hengitän sitä sisääni
avaan silmät
minulle riittää kyllä pimeitä päiviä
mutta tämä on elämän aamu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Words are, in my not so humble opinion, our most inexhaustible source of magic: capable of both inflicting injury, and remedying it."
-Albus Dumbledore